Leipomo-konditoria Nurmi & Sulonen

Jatkosodassa Suomen armeijan joukoissa taisteli kaksi miestä, joilla oli yhteinen haave. Nämä miehet olivat kondiittorit Paavo Nurmi ja Vilho Sulonen, joiden unelmana oli perustaa oma leipomo kotikaupunkiinsa Turkuun. Miehet olivat tutustuneet välirauhan aikana Schmandtin leipomossa, ja kummallekin ala oli tuttu jo pikkupojasta lähtien; Vilho oli aloittanut uransa juoksupoikana Aschanilla, ja Paavo puolestaan Oululaisen leipomossa. Kunhan Suomessa olisi jälleen rauha, aikoivat miehet toteuttaa haaveensa.

Unelma herää henkiin – leipomo avataan 1947

Sotien jälkeen miehet palasivat töihin – Paavo takaisin Schmandtille ja Vilho Ellosen leipomoon. Yhteinen haave ei kuitenkaan unohtunut, vaan silmät ja korvat pidettiin auki sopivien tilojen varalta.

Vuoden 1947 syksyllä miehet kuulivat, että Raunistulassa Suutarinkadulla leipomoa pitävä Astrid Lehtinen oli lopettamassa leipomon pidon. Paavo ja Vilho kävivät kysymässä kiinteistön omistajalta, voisivatko he vuokrata tilat, johon kiinteistön omistajalla ei ollut mitään vastaan.

Elämä sotienjälkeisessä Suomessa oli kuitenkin vielä tiukkaa ja leipomollekin piti hakea lupa elinkeinosäännöstelytoimikunnalta: miehiä oli peloteltu, että luvat olisivat kiven takana. Heidän ilokseen ja yllätyksekseen Helsingistä tuli myönteinen vastaus, ja niin päästiin marraskuussa 1947 perustamaan leipomo ja konditoria Nurmi & Sulonen.

Yrityksen historia Nurmi & Sulonen

Kekseliäisyydellä vauhdikkaaseen alkuun

Leipomon alkutaival osui haasteelliseen aikaan, sillä sotien päättymisestä oli kulunut vain kolmisen vuotta, ja kaikesta oli pulaa. Paavo ja Vilho keksivät kuitenkin tempun, joka osoittautui erittäin kannattavaksi. He esittelivät itsensä koko naapurustolle painattamalla ja jakamalla alueelle kolmisensataa korttia, joissa kertoivat uuden leipomo- ja kondiittoriliikkeen avanneen ja valmistavan tasokkaita leipomuksia asiakkaiden aineksista.

Pikku leipomossa alkoikin pian varsinainen ruuhka; perheenemännät haalivat kokoon kaikki saatavilla olevat ainekset, ja toivat ne leipomoon. Vaikka tuona aikana leivottiin paljon kotona niin ajateltiin, että ammattilaiset saavat vähätkin ainekset tarkkaan käytettyä ja mikä tärkeintä, niistä aikaan parempaa syötävää kuin mihin omat taidot riittivät.

Vaikka parhaat raaka-aineet, kuten voi, sokeri ja puhtaat vehnäjauhot olivat kortilla, onnistuivat ihmiset kuitenkin hankkimaan raaka-aineita. Arkileivonnaisten lisäksi perheenemännät turvautuivatkin Nurmi & Suloseen aina, kun oli vieraita tulossa tai kun piti järjestää perhejuhlat, ja Paavolla ja Vilholla riitti töitä.

Kasvun ja kehityksen vuosikymmenet

Asiakkaiden omista raaka-aineista leivottiin noin kolme vuotta, kunnes olot Suomessa alkoivat pikkuhiljaa kohentua ja raaka-aineita alkoi saada myös tukusta. Nurmi & Sulosen toiminta alkoi kasvaa ja laajentua Keskon asiakkaaksi pääsyn myötä. Tuotteita ruvettiin markkinoimaan, ja pian Nurmi & Sulosen tuotteita saikin jo Raunistulan lähikaupoissa ja kioskeissa sekä Valion myymälöissä, jonne niitä kuljetettiin kärryillä. 50-luvun edetessä ja kysynnän kasvaessa käsikärryt vaihtuivat Fordiin, jota tuttavallisesti hopeanuoleksi kutsuttiin.

Toiminnan kehittyessä hankittiin myös ensimmäinen työtä helpottava kone, joka oli vispainkone. Kone teetettiin omista piirustuksista, sillä vastaavia koneita ei siihen aikaan saanut valmiina. Hieman myöhemmin hankittiin myös toinen uusi kone, joka oli taikinakone. Vispainkoneen ja taikinakoneen ansiosta aikaa vievä käsin vatkaaminen sekä jopa 30 kg:n taikinoiden vaivaaminen jäivät historiaan.

Suutarinkadun tilojen käydessä ahtaaksi, leipomoa laajennettiin keskustaan Maariankadulle. Alussa toimivat yhtaikaa sekä Suutarinkadun että Maariankadun leipomot; tämä järjestelmä osoittautui kuitenkin pian raskaaksi pyöritettäväksi, ja leipomo-konditoria siirtyi kokonaan Maariankadulle. Vuosien vieriessä ja kasvun yhä jatkuessa alkoivat Maariankadunkin ensin niin ruhtinaallisilta tuntuneet tilat tuntua pieniltä, mutta leipomoa saatiin onneksi laajennettua useaan otteeseen muun muassa entisiin autotallitiloihin, talonmiehen varastoon ja parturiliikkeen tiloihin.

Vuonna 1972 alkoivat tilat tuntua taas ahtailta, eikä laajennusvaraa enää ollut. Leipomolle hankittiin käyttöön Raision Ihalan kiinteistön, jossa vielä tänäkin päivänä sijaitsee leipomomme. Myös Maariankadulla jatkettiin toimintaa, vaikka kahden leipomon pyörittämisen hankaluus oli koettu jo aiemmin. Lopulta vuonna 1984 Maariankadun leipomo suljettiin, ja Ihalan leipomon kehitys ja laajennus jatkui.

Vuosien aikana mukaan on saatu myös omia myymälä-kahviloita; Turun kauppahalliin jo vuonna 1954 sekä Hämeenkadulle 1962. Muitakin myymälöitä oli, mutta nämä kaksi ovat säilyneet. Lisäksi myös leipomon yhteydessä Raisiossa toimii oma myymälä-kahvila.

Paikallisuutta ja käsityötä alusta nykypäivään

Leipomo ja konditoria Nurmi & Sulonen on aina ollut vahvasti paikallinen leipomo, ja erityisesti alkuvuosina olimme erottamaton osa Raunistulaa ja Turkua. Käsityöperinne on kulkenut vahvasti mukana aivan alusta asti, vaikka nykyään olemme jo saaneet hieman koneita käsiemme avuksi. Tänä päivänä olemme aikaamme seuraava, perinteitä kunnioittava ja vireä yli 7-kymppinen perheomistuksessa oleva leipomo-kahvila-alan yritys ja työllistämme noin 20 leipomo- ja kahvila-alan ammattilaista. Yhä edelleen valmistamme käsityönä laadukkaista raaka-aineista perinteisiä vuosikymmenten suosikkeja Vilhon ja Paavon reseptejä kunnioittaen ­– kuitenkaan tämän päivän uutuuksia unohtamatta. Tuotteemme puhuvat puolestaan, ja osaltaan kertovat vaiheikasta historiaamme. Meillä eilinen ja nykypäivä kohtaavat herkullisessa muodossa. Tervetuloa käymään!

Kiinnostaako sinua laajempi historiikkimme? Kysy lisää!

SULJE